Vaihtokauppa se on, joka kannattaa

Vaihtokaupat ovat hyviä, sillä usein molemmat voittavat. Vaihdannan kohde on toiselle vähempimerkityksinen kuin toiselle ja siihen koko homma perustuu. Vaihtamalla jonkun itselleen jo hyödyttömän asian johonkin toiseen, itselleen tärkeämpään, päätyvät molemmat osapuolet lähtöasetelmaa parempaan tilanteeseen.

Tätä käytetään aika usein hyväksi myös perhe-elämässä. ”Jos minä menen nyt poikien kanssa oluselle, niin sinä saat sitten huomenna mennä tyttöjen kanssa jumppaan.” Reilua, eikö? Meillä näin käy varsin harvoin, sillä en juo olutta ja vaimo polkee jumpan sijaan fillaria. Mutta periaatteen tiedämme mekin.

Luin eräästä vaihdantatalouden ekspertistä, joka oli aloittanut punaisella paperiliittimellä ja vaihtanut sen aina johonkin toiseen tuotteeseen. Yhden vuoden jälkeen oli miekkosella takanaan 14 onnistunutta vaihtokauppaa, joiden tuloksena punainen paperiliitin oli vaihtunut taloon Kanadassa. Voit itsekin lukea tarinan englanniksi osoitteesta http://oneredpaperclip.blogspot.com/http.

Oluen juonnin sijaan perheemme miehet joutuvat neuvottelemaan vaihtokaupan vuosittaisesta kalastusreissusta, ”äijien kalamatkasta”. Kerroin siitä ”Jokapäiväistä leipää” – kirjoituksessani pari viikkoa sitten. Toistaiseksi olemme aina päässeet neuvotteluissa  molempia osapuolia tyydyttävään vaihtokauppaan: miehet menevät viikonlopuksi kalaan ja tämän jälkeen vaimot lähtevät viikonlopuksi kalaan. Yksinkertaista ja tasapuolista.

En ole aivan varma tosin, onko meitä miehiä nyt hieman viety. Saatoimme lasten kanssa vaimon rouvien kalareissulle eilen illalla. Saariston sijaan hyppäsi rouva Helsingin junaan, lentolipussa luki Lontoo ja virvelit olivat kaikilta jääneet kyllä saareen.

No, kukin kalastaa tyylillään. Ja sitä paitsi epäselväksi ei jäänyt kuka tässä voitti. Ensiksi minä sain viikonlopun saaressa miesporukassa ja toinen on näemmä luvassa tänä viikonloppuna lasten kanssa.

En vaihtaisi edes taloon Kanadassa.

Hirven entrecote mango-avocadopedillä

Tämä ruoka oli tarjolla pari viikkoa sitten äijien kalareissulla. Sopivan miesmäistä, vaikka onkin salaattipedillä.

AINEKSET

• 4 isoa hirven (tai naudan) entrecote-pihviä
• 1 kypsä mango
• 1 kypsä avokado
• 20 kirsikkatomaattia
• tammenlehväsalaattia
• merisuolaa ja mustapippuria myllystä
• yrttejä maun mukaan
• oliiviöljyä

VALMISTUS

Leikkaa tomaatit puoliksi ja poista siemenet. Kuori mango ja leikkaa siivuiksi (varo kiveä). Pilko siivut kuutioiksi. Leikkaa avokado puoliksi, poista kivi ja poista avokadon liha lusikalla kuorestaan. Kuutioi. Revi salaatti pieneksi. Sekoita salaattiainekset keskenään ja mausta suolalla ja pippurilla.
Grillaa entrecotet lähes kypsiksi (entrecote on rasvaisempi ja saa siksi mielestäni olla aavistuksen kypsempi kuin esim. ulko- tai sisäfilee. Eli ei aivan kypsä, mutta ei mediumkaan). Mausta liha suolalla ja pippurilla sekä haluamillasi yrteillä. Tarjoa salaattipedillä.

Tuloksekasta viikonloppua!
 
Perjantaikokki

Liity Facebookissa Perjantaikokin ryhmään!

Kirsi kommentoi viimeksi sosiaalisen median kirjoitustani ja patisti perustamaan ryhmän myös Facebookiin. No, minäpä tein työtä käskettyä. Auta taistelemaan hyvän ruoan puolesta ja liity ryhmään. Kutsu myös Facebook-kaverisikin!

Ryhmän löydät täältä

Taidetta taloon

Ystäväni, taiteilija Hanna Varis, josta kerroin teille elokuussa muutti ja tarjoaa avajaisissa perjantaireseptiläisille yllätysedun. Jos olet paikalle menossa, niin sano ”terveisiä Perjantaikokilta”, niin saat yllärin. Ja jos taidetta tarttuu matkaan, saat lukijanani alennusta! Avajaiset ovat Turussa nyt viikonloppuna ja näyttely myös Helsingissä 26.-29.11.2009 Annankadulla.

Lue lisää täältä Hanna Variksen näyttelyistä täältä!

Hanna Variksen taidetta myös hyväntekeväisyyshuutokaupassa 11.12. saakka!
Lisätiedot täältä s/s Ukkopekan hyväntekeväisuuskaupasta täältä!

Kuka pelkää sosiaalisuutta?

”Pienet yritykset karsastavat sosiaalista mediaa.”

Näin oli präntätty Kauppalehteen eilen torstaina. Pienet yritykset eivät kuulemma halua lähtee sosiaalisuuteen mukaan, kun pelkäävät sen hallitsemattomuutta.

Mitä tuo sosiaalisuus oikein tarkoittaa?

Otetaan esimerkki. Pekka käy parturissa. Parturi on innoissaan uudesta ”Super Barber” -koneestaan ja ajelee millin terällä Pekan niskavilloja oikein elämänsä kyllyydestä. Niskan tiukassa kurvissa ei vauhti kuitenkaan pysähdy ja terä leikkaa koomisen loven hiusrajaan. Pekka ei ole tyytyväinen, menee seuraavana päivänä työpaikalleen ja jää pikaisesti kiinni avotoimistonsa kanssaeläjille oudosta tukkatyylistä. Pekka kertoo syyn, parturiliikkeen nimen ja vannoo, että ei toiste astu sinne jalallaan. Ja vannottaa myös kollegansa toimimaan samoin.

Toinen esimerkki. Raija käy kampaajalla. Raijan tukan kampaa uusi ja innokas parturi-kampaaja, joka ehdottaa uutta tyyliä. Raija ihastuu uuteen tyyliinsä ja saa vielä kokeilupussukan uutta hoitoainetta mukaansa. Kotona illalla Raija pesee tukkansa, viimeistelee iltansa hoitoaineella ja kertoo kavereilleen Facebookissa uudesta frisyyristään kuvan kera. Hän törmää myös Marttojen keskustelupalstalla galluppiin kotikaupungin parhaista kampaajista. Raija äänestää siellä omaansa ja hehkuttaa vielä kommenttien kera päivän tapahtumia.

Molemmissa esimerkeissä sosiaalinen media on kuvassa mukana. Ensimmäisessä se media, eli viestinnän väline, on Pekan tylysti tykittävä turpavärkki ja vaikutuspiirinä parikymmentä työkaveria. Osaa kiinnostaa, suurinta osaa ei. Informaatio tulee pakotettuna korvasta sisään.

Toisessa se on Raijan ihastuksesta näppäimistöä hivelevät sormet ja vaikutuspiirinä tuhannet samaa internetsivustoa seuraavat kanssakeskustelijat. Lähes kaikkia kiinnostaa, sillä lukea ei ole pakko.

Mikä tässä sitten pelottaa ja miksi juuri pienet ovat jääneet pois sähköisestä sosiaalisesta mediasta? Eikö kaikkien tavoitteena ole viidakkorummun rummuttaminen omaan tahtiin?

Tässäpä se vika varmaan lieneekin. Yritykset kuvittelevat, että omaa mainettaan voi hallita mediassa. Kymmenen vuotta sitten yrityksen maine oli sama asia kuin etusivun mainos paikkakunnan ykköslehdessä. Pulju oli laadukas, jos mainoksessa niin luki. Tyytymättömät saivat valitusvirtensä vain muutaman kymmenen kuuluviin, jos oikein jaksoivat töissä ja vapaa-ajalla räksyttää. Tyytyväiset puolestaan haluavat varsin harvoin omaa onnellisuuttaan kailottaa kylillä. Mainoksen sanaa ei siis ollut kyseenalaistaminen.

Pienten yritysten asiaa ei ratkaise ”mepäs jäämme sosiaalisesta mediasta kokonaan pois!” –asenne. Se kun on käytännössä mahdotonta. Yritys ei voi itse ratkaista, onko se siellä vai ei. Se nimittäin on. Asiakkaat – tyytyväiset ja tyytymättömät – pitävät siitä huolen. Sinne ei pääse rahalla eikä sieltä olla pois rahalla.

Mitä yritysten sitten pitäisi tehdä?

Vastaus on simppeli. Yritysten tulee pitää asiakkaistaan niin hyvää huolta, että nimi näkyy pääsääntöisesti hymiöiden ja ylöspäin osoittavien peukkujen vieressä. Uskon, että näin ne pienet yritykset pyrkivätkin tekemään, vaikka eivät aktiivisesti sosiaalista mediaa hyödynnäkään.

Mutta jos haluaa saada kunnon tehot irti, niin pitää ryhtyä avoimeksi. Jos mokaa ja asiakas siitä räksyttää sosiaalisessa mediassa, niin ei muuta kuin keskusteluun mukaan, myöntämään virhe ja kertomaan mitä aikoo tehdä ensi kerralla paremmin. Ajatelkaa mikä mahdollisuus! Harva pääsi Pekan avotoimistoon pahoittelemaan mokaa ja lupaamaan ensi kerralla hillitympää hiuslookia.

Jos näin uskaltaa toimia, niin suosio sosiaalisessa mediassa(kin) on saletti. Se näkynee myös siinä, että ovipumppua pitää rasvata entistä tiuhempaan ja yhä useammin matkalla pankkiin vain hymyilyttää.

Ps. jos haluat auttaa taivaltani sosiaalisessa mediassa, niin sen sijaan, että painat ”reply” ja kommentoit tekstiä minulle, tee se sosiaalisessa mediassa klikkaamalla tuota linkkiä alempaa

Ole sosiaalinen, pliis.

Oskarin sillisilakat ja purjo-perunamuusi

   

Tämä on meidän ”työpaikkaruokaamme”, sillä ”Oskarin silakat” on perusosa useammassakin Herrankukkaron menussa. Ruoka on niin yksinkertainen, että reseptin muistaa vaikka unissaan - ainakin ehtoisa emäntämme Anja, joka valmistaa tätä noin 14 000 hengelle vuodessa. Tässä reseptiä on tuunattu myös valkosipulisuolakurkuilla ja savustetuilla silakoilla.

AINEKSET
- 500g silakkafileitä
- 1 matjessillifilee
- 3 dl kermaa
- 2 valkosipulisuolakurkkua
- 3 savustettua silakkaa
- 6 isoa jauhoista perunaa
- ½ purjo
- suolaa perunoiden keitinveteen
Kastike
- 2 dl kermaviiliä
- ½ nippua tilliä

VALMISTUS
Poista silakkafileistä selkäevä vetämällä sitä vastakarvaan. Leikkaa kurkut ja sillifilee muutaman tulitikun paksuisiksi siivuiksi. Rullaa puoleen silakkafileistä sillinpala ja puoleen kurkkutikku sisään. Lado silakkarullat uunivuokaan vieri viereen. Perkaa savusilakat ja ripottele liha silakkarullien väleihin. Kaada lopuksi päälle kermaa siten, että silakkafileet lähes peittyvät. Paista 200 asteisessa uunissa, kunnes kerma rusehtaa pinnalta.
Kuori ja lohko perunat. Pilko purjo. Keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kaada vesi pois. Soseuta ja lisää tarvittaessa tilkka kermaa ja vähän voita, jos vaimo suo.

Pilko tilli ja sekoita se kermaviilin kanssa. Tarjoa silakat ja perunamuusi tilli-kermaviilikastikkeen kera.

Sosiaalista viikonloppua!

Perjantaikokki

Jokapäiväistä leipää

”Niin, kahvit ja pullat on ysiltä, yhdeltätoista sit viimeistään saadaan taas ruokaa, kun on lounas. Nyt en muista, et oliks se buffaa vai miten, mut kuitenkin ruokaa. Kolmelta, saas nähdä siis kuinka kauan se venyy tällä kertaa, pitäis olla kahvit taas. Ja varmaan suolainen piirakka, et jaksetaan illalliseen, joka onkin sitten vasta kasilta. Vitsi, mä oon kerran vaan ollut tässä kongressissa ennen, mutta silloin siellä oli tosi hyvät ruoat! Ai että, mulla on nälkä. Siis ihan hirvee nälkä. Tuli tästä, kun luin tätä kongressiohjelmaa…”

Istuin keskiviikkona junassa matkalla Helsinkiin ja siitä Lahteen enkä saattanut olla kuulematta viiden hengen naisseurueen keskustelua. Rouvat olivat matkalla Tukholmaan kongressiin. Kongressin aihe ei minulle aivan helposti auennut – ellei se sitten käsitellyt ruokaa ja syömistä. Sen verran aktiivisesti keskustelu painottui syömiseen.

Ajatukseni kulkivat jo tulevaan viikonloppuun ja ”äijien kalareissuun”. Perheemme miehet vetäytyvät kerran vuodessa (jos vaimot vain sallivat) saariston rauhaan miesten kesken kalastamaan. Usein saan viikonlopusta kommentteja, että ”muistakaa nyt ottaa virvelit mukaan edes näön vuoksi” tai ”kyllä nuo reissut tiedetään. Että oikein kalastamaan…”.

On myönnettävä, että totuus on toisenlainen. Kalassa käydään ja sitä saadaan, mutta kyllä homma pyörii paljon ruoan ympärillä. Muutama vuosi sitten, kun reissu toteutui lokakuussa ja sattui mitä kaunein ilma, oli veneemme penkkien alle pakattu vähintään pienen yksiön keittiön verran tarvikkeita, raaka-aineita ja astioita. Lounaat ja välipalat olin esivalmistellut siten, että kanawrappien kanat saatiin nopeasti grillaamalla ja kaikki raaka-aineet oli valmiiksi pilkottu. Aika gourmeeta avoveneeseen.

Ruoasta emme tingi, vaikka ”äijäporukassa” ollaankin.

Sain eilen kunnian olla puhumassa seminaarissa, jossa mm. Raisio Oyj:n toimitusjohtaja Matti Rihko piti erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron ruokatuotannon tulevaisuudesta. Kuinkakohan moni meistä itse asiassa ymmärtää, että jo parinkymmenen vuoden päästä on yhtälömme varsin mahdoton. Ihmisten määrä jatkaa kasvuaan, viljelykelpoisen alan määrä laskuaan eikä lannoitteita ja keinokastelua voida lisätä loputtomiin.

Ruoasta tulee kallista. Ja hyvästä, lähellä tuotetusta ruoasta tulee erittäin kallista!

Muutos on radikaali ja tullee muuttamaan suhtautumisemme ruokaan. En toivo aikaa, jolloin ruoka on meille vain energian lähde, mutta näin tullee varmasti joskus käymään. Kongressimatkalaisten esimerkki kertoo luontaisen suhteemme ruokaan: jokapäiväistä leipäämme odotetaan, pureskellaan ja nautitaan pääasiassa aivan muista syistä kuin vain energian vuoksi. Se on niin sanottua ruokakulttuuria.

Ps. hieman ennen Pasilaa sain selville, että sosiaalialan kongressista oli kyse.
   
Jos haluat reseptin tulostettavassa muodossa, niin tilaa itsellesi Perjantairesepti sähköpostiin tuosta oikealta.

Kalareissun Toast Skagen
 

Toast Skagen sopii vaikka kalaveneeseen. Rapeaksi paahdettua leipää vain mukaan ja katkaraputäytettä lusikoidaan leivän pinnalle – herkku on valmis ja helposti esivalmisteltavissa.

AINEKSET
- 4 siivua vaaleaa paahtoleipää
- 400 g kuorimattomia katkarapuja
- 0,5 dl ranskankermaa
- 1 rkl voita
- 2 kevätsipulinvartta
- kirsikkatomaattia

Majoneesi
- 1 keltuainen
- 1 dl rypsiöljyä
- 1 tl dijon-sinappia
- ¼ sitruunan mehu
- 2 rkl tilliä pilkottuna
- merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä ensin muutama tippa kerrallaan ja sitten hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi sinappi, sitruunan mehu, tilli, suola ja pippuri sekä ranskankerma. Kuori katkaravut ja sekoita nekin majoneesin joukkoon.

Leikkaa leivät haluamaasi muotoon. Paista ne rapeaksi voin kera pannulla tai paahda paahtimessa. Nostele leiville katkarapumajoneesi ja koristele lautanen kirsikkatomaattien paloilla ja keväsipulilla.

Siimat kireälle!

Perjantaikokki

Isälle ruokakulttuuria saaristossa

Järjestämme Herrankukkarossa isänpäivälounaan. Tarjolla on kattaus kello 14.30 alkaen. Ilmoittautumiset viimeistään tänään klo 14.00 mennessä!
Lisätiedot ja ilmoittautuminen tästä